Edunvalvontavaltuutuksista

 

Laki edunvalvontavaltuutuksesta tuli voimaan vuonna 2007. Tämä antoi uudenlaisen keinon varautua mahdollisen sairauden tai vanhuuden aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen etukäteen. Kyseessä on edunvalvojan määräämiselle kevyempi ja joustavampi vaihtoehto.

Edunvalvojan määrääminen ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilö ei voisi päättää taloudellisista asioistaan itse. Henkilön itsemääräämisoikeutta ei rajoiteta pelkän ymmärryskyvyn heikentymisen perusteella, mutta tällöin henkilön tueksi ja avuksi voidaan määrätä edunvalvoja. Mahdollisuus edunvalvontavaltuutuksen laatimiseen on vahvistanut yksilön itsemääräämisoikeutta, sillä tekemällä edunvalvontavaltuutuksen henkilö voi määrätä, että hänen asioitaan hoitaa mahdollisen toimintakyvyn heikentymisen tilanteessa hänelle uskottu henkilö.  Näin valtuutuksen laatiminen luo osaltaan turvallisuuden tunnetta valtuuttajassa.  Edunvalvontavaltuutus on rinnastettavissa testamenttiin, sillä siinäkin on kyse henkilön ennakkoon ilmaiseman tahdon toteuttamisesta. Kun testamenttimääräys on kuoleman jälkeistä aikaa koskeva tahdonilmaisu, on edunvalvontavaltuutuksella tarkoitus määrätä henkilön elinaikaisten asioiden hoidosta. Laaditun valtuutuksen voi myös testamentin tapaan milloin tahansa perua tai valtuutusta muuttaa, mikäli henkilö on tuolloin vielä toimintakykyinen.

Edunvalvontavaltuutus on mahdollista räätälöidä koskemaan valikoituja asioita ja tilanteita. Valtuutettuja voi esimerkiksi niin haluttaessa olla useampi, ja tehtävänjakokin valtuutettujen kesken voidaan valtakirjassa määrittää. Enimmäkseen edunvalvontavaltakirjaan halutaan ainakin määräykset varavaltuutetusta ja toissijaisesta valtuutetusta, mikäli ensisijainen edunvalvontavaltuutettu on tilapäisesti tai pysyvästi estynyt hoitamaan tehtävää. Lisäksi valtakirjaan sisällytetään usein varsinaisen edunvalvontavaltuutuksen lisäksi hoitotahto.

Edunvalvontavaltuutus on suositeltavaa laatia asiantuntijan avulla. Siten voidaan varmistaa, että se on laissa säädettyjen muotomääräysten mukainen. Edunvalvontavaltakirja on syytä antaa asiantuntijan  laadittavaksi myös sen varmistamiseksi, että valtuutuksella saadaan aikaan se oikeusvaikutus, ja että valtakirjassa on huomioitu ne seikat, joita valtuuttaja on tarkoittanut. Edunvalvontavaltuutuksen laatimisen yhteydessä tulisikin aina selvittää valtuuttajan yksilölliset toiveet ja laatia valtakirja ne huomioiden.

 

Anna Miettunen
Oikeustieteen maisteri