RIITELY VAI SOVINTO

Kun joku ajautuu riitaan toisen kanssa, vastassa yksityishenkilö tai yritys, on tilanne stressaava. Oli kysymys sitten asuntokaupasta, auton korjauksesta tai naapurin lapsen aiheuttamasta vahingosta, on vastakkain aina kaksi asiaa: pitäisi sopia, mutta omista, oikeina pitämistään oikeuksista ei haluaisi luopua. Tässä joitakin ajatuksia asiasta:

Kukaan ei riitele yksin. On tietysti selvää, että jotkut ihmiset ovat aggressiivisia ja joustamattomia, mutta silti kukaan ei riitele yksin. Muista tämä, vaikka olisit oikeassakin.

Järkeväkin ihminen voi kriisissä jäädä subjektiivisen näkemyksensä vangiksi, eikä osaa nähdä kokonaisuutta. Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, riidassa vastapuolen asemaan asettuminen on oikeastaan mahdotonta.

Periaatteesta ei riitaa kannata pitkittää. Olen monta kertaa ollut tilanteessa, jossa päämieheni on sanonut, ettei voi antaa periksi, kun kysymys ei ole rahasta vaan periaatteesta. Lopulta on kuitenkin aina rahasta, kun muutaman satasen riita on kääntynyt kuluiltaan tuhansien eurojen maksuksi. Välit asiamieheenkin menevät joskus pilalle, vaikka tämä olisi kertonut, mihin voidaan lopulta ajautua.

Rahassa ei voida mitata tappiota, joka syntyy henkisellä puolella. Pieneltä tuntuva riita voi viedä asianosaisen mukanaan niin, ettei elämässä enää muuta olekaan. Jos hovioikeuteen saakka riidellään, voi olotilassa mennä vuosia.

Mitä sitten ohjeeksi, kun en missään tapauksessa tarkoita sitä, että pitäisi sovinnon vuoksi luopua oikeuksistaan? Tilanne on vaikea, eikä mitään yleispätevää voi sanoa. Sen voi sanoa, että omia näkemyksiään riidasta ja kaikesta siihen liittyvästä kannattaa testata ulkopuolisella asiantuntijalla mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Mitä pitempään asia ”muhii” vain oman pään sisällä, sitä vaikeampaa on luopua omasta kannastaan silloinkin, kun onkin väärässä.

Riitaa kannattaa aina sovitella ulkopuolisen sovittelijan kanssa ennen käräjiä. Siihen on monia mahdollisuuksia, myös käräjäoikeuksissa sovitellaan. Ennen tätäkin voi kääntyä sovittelukoulutuksen saaneen asianajajan puoleen, jos osapuolet näin sopivat. Heikkona puolena on se, että sovittelijan kantaan tyytyminen on vapaaehtoista. Silti kannattaa yrittää. Niin kauan, kun asiaa ei ole jätetty tuomarin ratkaistavaksi, voivat osapuolet vaikuttaa lopputulokseen. Tämä on merkittävä asia, joka usein ymmärretään liian myöhään, silloin kun isot kulut on jo määrätty toisen osapuolen maksettaviksi. Joskus edes voittanut osapuoli ei ole tyytyväinen tuomioon. Tuomiot ovat harvoin 6-0 voittoja.

 

Matti Halme

AA VT
Asianajotoimisto Ferenda

 

Kirjoitus on julkaistu Ankkuri -lehdessä 19.9.2018