Seksuaalirikosten nuorten uhrien asemaan parannus

 

Tämän vuoden alusta lukien on lainmuutoksen myötä etenkin alaikäisten seksuaalirikosten uhrien asema helpottunut merkittävästi. Aiemmin vain alle 15-vuotiaat välttyivät joutumasta henkilökohtaisesti oikeuteen kuultaviksi. Lakimuutoksen myötä 15-17-vuotiaat raiskauksen, törkeän raiskauksen, sukupuoliyhteyteen pakottamisen, seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrit voivat ilmoittaa, etteivät halua tulla oikeudessa kuulluiksi. Yli 18-vuotiaat näiden rikosten uhrit puolestaan voivat välttää henkilökohtaisen kuulemisen, mikäli kuuleminen vaarantaisi terveyden tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa.

Tämän mahdollisuuden käyttäminen tarkoittaa, että poliisin suorittamat kuulustelut videoidaan ja videot katsotaan oikeudenkäynnissä sen sijaan, että uhrin tarvitsisi itse tulla paikalle. Muutos on tervetullut, sillä näin herkästä aihepiiristä kertominen oikeudenkäynnissä on ollut ymmärrettävästikin kova paikka useimmille nuorille.

Asiassa on tärkeä huomata, että kuulusteluvideoiden käyttäminen oikeudessa on mahdollista vain, mikäli vastapuolelle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Tämä tarkoittaa, että rikoksesta epäillyn pitäisi jo esitutkinnan aikana kyetä esittämään ne kysymykset, joilla aikoo testata uhrin kertomuksen uskottavuutta tai muuten saada tältä lisätietoa. Yhtä lailla uhrin itsensä on tuotava esiin kaikki sellaiset seikat, joihin rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset voidaan perustaa.

Mikäli kuulusteluvideoiden käyttöä edes harkitaan oikeudenkäyntiin menemisen vaihtoehtona, olisi sekä uhrilla että epäillyllä hyvä olla jo ensimmäisestä kuulustelusta asti lainoppinut avustaja mukana huolehtimassa, että asia tulee selvitetyksi samalla tavalla kuin se tulisi, mikäli uhri osallistuisi oikeudenkäyntiin itse. Näin kaikkien oikeudenkäynnin osapuolten asemat tulevat turvatuiksi samalla, kun menettely on uhrin kannalta helpompi ja vähemmän pelottava.

Krista Vierimaa

Varatuomari

Kirjoitus on julkaistu 30.11.2016 Lappeenrannan uutisissa.