Sopimusoikeuden velvoitteista eritysesti koronaviruksen kannalta

Syntyneen tilanteen vaikutuksia koko yhteiskuntaan ei voi liioitella. Hyvin paljon riippuu siitä, kuinka kauan tilanne jatkuu. Valitettavasti tätä kirjoittaessani (maaliskuun jälkipuoliskolla) vaikuttaa siltä, että poikkeusolot jatkuvat pitkään, ainakin alkukesään. Samoin tämän lehden ilmestyessä on voinut tapahtua uutta asiaan vaikuttavaa.

Monet pienyritykset tulevat valitettavasti ajautumaan konkurssiin tai lopettamaan toimintansa. Seuraavassa kerron joitain asioita, mitä sopimusoikeuden kannalta voidaan asiasta sanoa.

 

  1. Lähtökohta on, että sopimusoikeudelliset velvoitteet pysyvät voimassa. Voidaan siis sanoa, että periaatteessa sitoumukset ovat voimassa ja ne tulisi täyttää. On selvää, että tämä on monessa kohdin mahdotonta. Siitä jäljempänä. Sopimus (toimitus, työsuoritus, vuokranmaksu tms.) tulisi siis täyttää ja suorituksen tekijän tulisi saada toimituksesta sopimuksen mukainen vastasuoritus.

 

Jos kuitenkin alkuperäistä työtä ei ole tehty, ei myöskään ole oikeutta siitä tulevaan korvaukseen. Ei siis voida ajatella, että yritys vetoaisi menestyksellä siihen, ettei ole koronaviruksen vuoksi voinut täyttää suoritustaan, mutta vaatisi silti maksua                sopimuskumppaniltaan. Tietysti tällainen sopimusehto voisi olla olemassa, mutta kysymys on teoreettinen. Ainakin maksuvelvollinen hyvin todennäköisesti voisi tässä vedota kohtuuttomuuteen.

 

  1. Poikkeustilanne ei muuta yleisohjetta lainkaan: Sopimuskumppaniin kannattaa aina olla yhteydessä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Yhteydenotto ajoissa parantaa neuvottelutilannetta ja edistää yhteistyön jatkumista kriisin lauettua. Heti kun tietää, ettei kykene sopimuksen täyttämiseen tai ei pysty maksamaan niin kuin pitäisi, pitää olla yhteydessä vastapuoleen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että, jos esimerkiksi tilaa tavaraa tietoisena siitä, ettei kykene sitä maksamaan, saattaa syyllistyä rikokseen. Koronakriisi puhkesi yllättäen, mutta ainakin tilanteen pitkään jatkuessa tulee tämä huomioida.

 

  1. Sopimuksissa on usein ehto ylivoimaisesta esteestä, force majeure. Olemme tällaisessa tilanteessa, jos esimerkiksi työntekijät eivät voi liikkua, tulla työpaikalleen, mennä urakointikohteeseen tms., ei suoritusta voida täyttää. Tältä osin ollaan ainakin vielä hiukan epäselvässä tilanteessa, ovathan esimerkiksi kaupat ja apteekit auki ja työntekijät työntekopaikallaan. Luultavasti tästä syntyy ohjeistusta ja käytäntöä lisää lähiviikkoina. Välttämätöntä toimintaa ei voi lopettaa, mutta vielä on käynnissä monia ei-välttämättömiä toimintoja. Talouden pitäisi pyöriä ja ihmisiä tulisi suojata, tilanne on hyvin ristiriitainen.

 

Sen sijaan viranomaismääräys on tässä suhteessa selvä. Määräyksiä on noudatettava (valmiuslaki) ja, jos tällainen millä tahansa tavalla tahansa estää suorituksen, on kyseessä ylivoimainen este.

 

  1. Ylivoimainen este ei siis normaalitilanteessa oikeuta vaatimaan maksavalta osapuolelta suoritusta. Sen sijaan se yleensä vapauttaa suorittavan osapuolen suorituksen tekemisestä ja tällä tavoin myös niistä seurauksista, joita sopimuksen täyttämättä jättäminen normaalisti jättäisi. Ensimmäisenä tulee mieleen vahingonkorvaus, mutta muitakin seurauksia voi olla. Tässä on siis kyse tilanteesta, jossa ”minä en toimita ja sinä et maksa ja unohdamme koko jutun”. Valitettavasti tämä ei auta yhtään siihen, että talouden pyörät lakkaavat pyörimästä ja ahdinko syvenee. Voi olla hyvä muistaa nyt syntynyt tilanne sopimusten teossa nyt ja pidemmälläkin aikavälillä. Pandemiat ja muut vitsaukset tuskin mihinkään katoavat.

 

  1. Erittäin suuren osan pientenkin yritysten sopimusvelvoitteista muodostavat työsopimukset. Lähtökohta on tässäkin, että työntekijän on tehtävä työnsä ja työnantajan maksettava palkka. Myös silloin, jos työntekijä on ilman omaa syytään estynyt tekemästä työtään. Kaikki muu on poikkeusta, mutta, nyt onkin sellainen aika käsillä ja lyhennyksiä muun muassa lomautuksen määräaikoihin on jo tehty. On huomattava työnantajan kannalta, että turvallisinta on mennä juuri voimassa olevien säännösten mukaan. Omaa harkintaa ei kannata harjoittaa. Perusasetelma on, että työlainsäädäntö on laadittu lähinnä työntekijän turvaksi ja säännösten rikkominen aiheuttaa työnantajalle usein maksuvelvoitteen. Tämä ei ole kriisin myötä ainakaan periaatteessa muuttunut. Työsopimus kuuluu kuitenkin monin osin sopimusvapauden piiriin. Teoriassa voidaan ajatella, että sovitaan työntekijän jäävän pois työstä ja palkanmaksu samalla keskeytyy. Tämä lienee usein teoriaa, työntekijällä tuskin on halua ja/tai varaa tällaiseen. Mikäli tällaisesta sovitaan, on erittäin tärkeää sopia asiasta kirjallisesti.

 

Lomautus on aina järkevämpi toimenpide kuin irtisanominen silloin, kun kyse on ohimenevästä häiriöstä. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä tullaan varmaan nyt suorittamaan irtisanomisia ja myöhemmin joudutaan sitten arvioimaan, oliko muutos yrityksen tilanteessa luonteeltaan pysyvä, kuten laki edellyttää.

 

  1. Suomen Yrittäjät on julkaissut tiedotteen koskien vakuutuskorvauksia. Ymmärrettävästi erityisen mielenkiinnon kohteena ovat keskeytysvakuutukset, erityisesti riippuvuuskeskeytysvakuutukset. Totean lyhyesti, että kyseessä on vakuutussopimus, jonka korvauspiiristä ja vakuutuksesta perittävästä maksusta on sovittu etukäteen. Koronan aiheuttama myynnin väheneminen tai loppuminen ei ole korvattava vahinko, vaikka riippuvuus koronaan olisi havaittavissa, niin kuin se usein on. Eihän yritys tilaa sopimuskumppaniltaan tuotteita, jos se tietää, ettei saa niitä edelleen kaupaksi. Keskeytyskorvauksen edellytyksenä on vakuutusehtojen mukaan korvattava esine- tai muu sellainen vahinko, eikä nyt ole kysymys sellaisesta koronan osalta.

 

Normaaleihin yrityksille myytäviin pakettivakuutuksiin ei tällaisen epidemian aiheuttaman keskeytyksen korvaaminen kuulu, eikä niitä luultavasti ole räätälöidyissäkään tuotteissa. Ravintolayrityksillä näitä sen sijaan varmasti joillakin on. Omatoimisuus tässä estää korvauksen saamisen. Nyt on annettu määräys ravintoloiden sulkemisesta, jolloin päätös ei ole yrittäjän. Jos vakuutus olisi tällaisen kattava, on selvää, että ulosmyynnin tuotot vähentävät vahinkoa. Vakuutuksenottajalla on aina velvollisuus pyrkiä rajoittamaan vahingon määrää. Ennustelen myöhemmin monia selvityksiä ja riitaisuuksia tähän.

Onneksi valtiovalta näkyy ottavan koronasta aiheutuvia vahinkoja osin kantaakseen ja ottaa siten osin (keskeytys)vakuuttajan roolin tietyiltä osin poikkeustilanteessa. Tämä tarkoittaa, että ainakin osa kuluista jää yhteisistä, pääosin veroilla kerätyistä varoista korvattavaksi. Mutta se on varmasti pienempi paha, jos saadaan elinkelpoisia yrityksiä autettua pahimman yli.

 

  1. Julkisuudessa on varoiteltu osingonmaksusta synkkenevien talousnäkymien edessä. Osingot eivät saa estää tulevien velvoitteiden suorittamista tiedossa olevien faktojen valossa. Vaikka tämä koskee lähinnä suuryrityksiä, on periaate sama pienissä osakeyhtiöissäkin. Monet yrittäjät nostavat palkan yksinomaan tai suureksi osaksi osinkona. Tämä onkin järkevää, ensin katsotaan, miten on mennyt ja mikä on maksuvara yrittäjälle. Tässä tilanteessa kaiken muun vaikeuden päälle on kuitenkin varoitettava tässä kohdassa kerrotustakin.

 

Matti Halme AA VT

Asianajotoimisto Ferenda Helsinki Oy

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Vantaan Yrittäjien jäsenlehdessä